Korpikuusen Mörrimöykky
Luonne
Mörri on tallin nallekarhukuningas, möhköfantti, suurin kaikista. Se on kuitenkin kiltti kuin mikä, varsinainen pehmonalle, ja on vähään tyytyväinen. Sen jaloissa voi pyöriä koiria ja kissoja kiipeillä selässä, mutta Mörri vain olla möllöttää heiniä hamuten. Se katselee kaikessa rauhassa maailman menoa otsatukkansa alta. Ruoka-aikana se herää parhaiten eloon, muttei vaadi kovaäänisesti omaa osuuttaan, ellei sitten satunnaisesti osallistu ovienkolistelukuoroon, jos joku muu sen aloittaa. Muualla ollessaan se myös pyrkii kotiin päin kun sisäinen kello alkaa soittaa ruoka-aikaa.
Hoidettaessa Mörrin kanssa ei ole vaikeuksia. Se seisoo aloillaan, vain alahuuli venyy alaspäin jos joku jaksaa rapsuttaa. Mörrillä on omalaatuinen tapa pitää kummallista örinää rentoutuessaan. Se vaikuttaa hieman hitaalta ja ehkä yksinkertaiseltakin. Toki tilaisuus tekee varkaan, jos joku esimerkiksi jättää oven auki ja/tai ruokaa lähettyville niin katoaminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Ilmeikkäillä silmillään Mörri kuitenkin sulattaa kaikkien sydämen, eikä sille voi olla vihainen. Se on lisäksi hyvin helppo hevonen. Onnea on ruoka, ulkoilu ja riittävä lämpö. Lämmöstä puheen ollen, karvaa riittää kyllä, sekä kesät että talvet, eli loimitusta ei juurikaan tarvita. Mörriä voi käsitellä melkein kuka vain. Se viihtyy tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten ja eläinten kanssa, eikä karkaa kauas, mikäli lähtee ollenkaan. Se tottelee hyvin sekä ääntä että kättä, väistää pyydettäessä tai pysähtyy jos niin halutaan. Se on tyytyväinen, jos ihminen ottaa johdon. Vaikka se on hidas ja rauhallinen, sen askeleet ovat kuitenkin pitkät, joten perässä pysyminen saattaa kysyä taluttajalta vauhdin lisäystä. Talutettaessa Mörri saattaa myös etenkin keväisin jyrätä syömään. Ratsastettaessa huomaa ensimmäisenä Mörrin pehmeät askeleet. Selässä on uskomattoman helppo istua, eikä harjoitusravikaan tunnu hankalalta. Mörri on hieman laiskahko, se testaa onko ratsastaja ihan tosissaan pyytämässä eteenpäin. Kunhan sen saa menemään, se toimii ihan kivasti. Koulujutut ovat vahvemmilla kuin esteet, mutta pieniä kavaletteja voi mennä, sekä tietysti puomeja. Aluksi Mörri painaa hieman kädelle ja voi yrittää rynniä lava edellä, mutta meno helpottuu kyllä, kun se alkaa itse kantaa itseään. Maastoon voi lähteä turvallisin mielin, Mörri viihtyy luonnossa eikä oikeastaan pelkää. Hyvin epätasaisessa maastossa se voi kompuroida alkuun, mutta kunhan hoksaa huolehtia jaloistaan niin kulku tasoittuu. Se sopii hyvin epävarman hevosen maastokaveriksi.
Monitoimihevosena se osaa myös vetää kärryjä ja rekeä, on sillä kokeiltu hiihto- ja pulkkaratsastustakin ihan hyvällä menestyksellä. Mörriä pyydetään usein kaikennäköisiin tapahtumiin vossikaksi tai rekiajeluun, joskus se on vetänyt hääparin kärryjäkin. Mörriä käytetään myös terapiaratsuna mielenterveyspotilaille sekä kehitysvammaisille. Se onkin varmasti kuullut monet salaisuudet ja vaikeat tarinat, sekä lohduttanut surullisia, mutta myös ilahduttanut ja antanut unohtumattomia kokemuksia.
Mörri viihtyy hyvin muiden hevosten kanssa, eikä aina tahtoisi olla yksin. Se hirnuu usein kun muita ei ole näkyvissä, ja vielä enemmän silloin kun joku tulee vastaan. Halutessaan se voi myös tulla aidoista läpi, jos jää yksikseen liian pitkäksi aikaa.
Hoidettaessa Mörrin kanssa ei ole vaikeuksia. Se seisoo aloillaan, vain alahuuli venyy alaspäin jos joku jaksaa rapsuttaa. Mörrillä on omalaatuinen tapa pitää kummallista örinää rentoutuessaan. Se vaikuttaa hieman hitaalta ja ehkä yksinkertaiseltakin. Toki tilaisuus tekee varkaan, jos joku esimerkiksi jättää oven auki ja/tai ruokaa lähettyville niin katoaminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Ilmeikkäillä silmillään Mörri kuitenkin sulattaa kaikkien sydämen, eikä sille voi olla vihainen. Se on lisäksi hyvin helppo hevonen. Onnea on ruoka, ulkoilu ja riittävä lämpö. Lämmöstä puheen ollen, karvaa riittää kyllä, sekä kesät että talvet, eli loimitusta ei juurikaan tarvita. Mörriä voi käsitellä melkein kuka vain. Se viihtyy tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten ja eläinten kanssa, eikä karkaa kauas, mikäli lähtee ollenkaan. Se tottelee hyvin sekä ääntä että kättä, väistää pyydettäessä tai pysähtyy jos niin halutaan. Se on tyytyväinen, jos ihminen ottaa johdon. Vaikka se on hidas ja rauhallinen, sen askeleet ovat kuitenkin pitkät, joten perässä pysyminen saattaa kysyä taluttajalta vauhdin lisäystä. Talutettaessa Mörri saattaa myös etenkin keväisin jyrätä syömään. Ratsastettaessa huomaa ensimmäisenä Mörrin pehmeät askeleet. Selässä on uskomattoman helppo istua, eikä harjoitusravikaan tunnu hankalalta. Mörri on hieman laiskahko, se testaa onko ratsastaja ihan tosissaan pyytämässä eteenpäin. Kunhan sen saa menemään, se toimii ihan kivasti. Koulujutut ovat vahvemmilla kuin esteet, mutta pieniä kavaletteja voi mennä, sekä tietysti puomeja. Aluksi Mörri painaa hieman kädelle ja voi yrittää rynniä lava edellä, mutta meno helpottuu kyllä, kun se alkaa itse kantaa itseään. Maastoon voi lähteä turvallisin mielin, Mörri viihtyy luonnossa eikä oikeastaan pelkää. Hyvin epätasaisessa maastossa se voi kompuroida alkuun, mutta kunhan hoksaa huolehtia jaloistaan niin kulku tasoittuu. Se sopii hyvin epävarman hevosen maastokaveriksi.
Monitoimihevosena se osaa myös vetää kärryjä ja rekeä, on sillä kokeiltu hiihto- ja pulkkaratsastustakin ihan hyvällä menestyksellä. Mörriä pyydetään usein kaikennäköisiin tapahtumiin vossikaksi tai rekiajeluun, joskus se on vetänyt hääparin kärryjäkin. Mörriä käytetään myös terapiaratsuna mielenterveyspotilaille sekä kehitysvammaisille. Se onkin varmasti kuullut monet salaisuudet ja vaikeat tarinat, sekä lohduttanut surullisia, mutta myös ilahduttanut ja antanut unohtumattomia kokemuksia.
Mörri viihtyy hyvin muiden hevosten kanssa, eikä aina tahtoisi olla yksin. Se hirnuu usein kun muita ei ole näkyvissä, ja vielä enemmän silloin kun joku tulee vastaan. Halutessaan se voi myös tulla aidoista läpi, jos jää yksikseen liian pitkäksi aikaa.
VIRTUAALIHEVONEN
tekstit 02097, kuva Jenny K. (kerro, jos löydät linkin!)
tekstit 02097, kuva Jenny K. (kerro, jos löydät linkin!)