Mörkö
|
Nimi: Mörkö Rotu: lämminverinen ravihevonen Säkäkorkeus: 158cm Väri: tummaruunikko, ei merkkejä Ikä: 7-vuotias Sukupuoli: ruuna Koulutustaso: ravit |
Luonne
Mörkö on niitä hevosia, joista kukaan ei tiedä oikein mitään. Ne vain ilmestyvät jostain, jäävät olemaan ja historiaa voidaan vain arvailla. Mörön historiasta tiedetään kuitenkin sen verran, että se on syntynyt Ruotsissa ja tuotu jossain vaiheessa Suomeen, jossa se on kiertänyt parilla eri omistajalla. Syy tähän kierteeseen on ollut tuomio, jonka Mörkö sai jo kasvattajaltaan: siitä ei koskaan tulisi mitään. Ei juoksijaa, joten turha jatkaa koulutusta, eikä siitoshevosta, joten ruunaukseen. Jotkut ostajat ilmeisesti uskoivat muuta, kun kerran hevosen ostivatkin, mutta jostain syystä päätyivät aina myymään eteenpäin. Mörkö löydettiin Tori.fistä.
Tullessaan Mörkö oli hieman aliravittu, kaviot olivat pitkät ja karva takkuista. Omistajalta toiselle kiertäneeksi otukseksi Mörkö on yllättävän luottavainen ja utelias. Se tutustuu mielellään kaikkiin ja kaikkeen, mutta on toisaalta herkkä ja arka, ja pelästyy helposti. Selkeämmin sanottuna Mörkö on hyväntahtoinen hölmö, joka uteliaisuuttaan tunkee turpansa nokkosiin ja sitten luikkii karkuun niiden polttaessa. Sitä täytyy ennemmin ohjata tekemään oikein, kuin huomauttaa virheistä. Herkkäsieluinen ruuna ottaa toki itseensä myös muille osoitetut torut. Tästä voi päätellä että Mörkö on kaikin puolin varsin ongelmaton käsitellä, ja hyväksyy kaikki toimenpiteet. Nopeat liikkeet ja yllättävät äänet saavat sen säpsähtämään, joten rauhallisuus on tärkeää Mörköä käsiteltäessä. Sitä tuskin on kohdeltu vakavasti kaltoin, sillä se nauttii ihmisten seurasta, osaa rentoutua ja on kiinnostunut ympäristöstään. Sillä on tosiaan taipumus ihmetellä kaikkea ja koko ajan. Jos ripustaa harjan roikkumaan narusta, Havukka-ahon ajattelijamme hämmästelee sitä pitkään. Tämä erityisherkkyys on ehkä yksi syy, miksi Mörkö ei ravipiireihin sopinut. Sitä kun ei vain voi pakata autoon ja lähteä menemään.
Mörön raviura jäi lyhyeksi, takanaan lisäksi muutamia monté-lähtöjäkin. Se ei ilmeisesti ollut riittävän lahjakas kummassakaan, eikä voittanut koskaan mitään. Naapurin raviukko on sillä välillä ajanut, ja todennut sen välttäväksi. Ratsuihmiset ovat kuitenkin toista mieltä: vauhti on kova, mutta ilmeisesti ei riittävän kova, että sillä pärjäisi kilpailuissa. Mörkö kuitenkin tykkää vetää kärryjä ja välillä päästellä reippaastikin, ja sillä ajetaankin useita kertoja viikossa. Sen kanssa on myös hyvä opetella valjastusta ja perehtyä ravimaailman alkeisiin. Ratsuna Mörkö on sen sijaan vielä erittäin raaka. Se pysyy tasapainossa, osaa kääntyä, pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Se yrittää kovasti, mutta tuntuu aina sotkeutuvan jaloissaan. Kentällä laukka nousee ympyrällä, ja Mörkö osaa jatkaa sitä myös suoralla uralla, muttei nostaa siinä. Maastossa voidaan mennä pitkillä pätkillä reipasta laukkaa, jonka laatu paranee loppua kohti. Pohjeapujen lisäksi tässä vaiheessa on vielä hyvä käyttää apuna "laukka"-sanaa, jonka Mörkö tunnistaa aika hyvin. Mörön kanssa parasta tekemistä ovat tasapaino- ja voimaharjoitukset, taivuttelu ja venyttely. Niillä rakennetaan hyvä pohja myöhemmälle ratsun uralle. Kentällä ei tarvitse kauaa hinkata, vaan lopettaa siinä vaiheessa kun menee hyvin. Kaikki harjoitukset ovat myös hyvää aivojumppaa pohdiskelijaluonteelle, varsinkin kun niiden annetaan hautua yön yli ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan. Maastoon on hyvä ottaa kaveri henkiseksi tueksi. Ruuna pärjää kyllä yksinkin, mutta on huomattavasti levottomampi ja säpsähtelee. Tähän mennessä se ei ole vielä kertaakaan lähtenyt käsistä, mutta on parempi olla ottamatta turhia riskejä. Heiluvat oksat ja eläinten rapistelu ovat niitä metsän pelottavia juttuja. Autoja tai mopoja se ei pelkää, ja ohitukset menevät hienosti. Mörkö onkin lupaava puskaratsun alku, jonka kanssa on kiva puuhastella.
Tullessaan Mörkö oli hieman aliravittu, kaviot olivat pitkät ja karva takkuista. Omistajalta toiselle kiertäneeksi otukseksi Mörkö on yllättävän luottavainen ja utelias. Se tutustuu mielellään kaikkiin ja kaikkeen, mutta on toisaalta herkkä ja arka, ja pelästyy helposti. Selkeämmin sanottuna Mörkö on hyväntahtoinen hölmö, joka uteliaisuuttaan tunkee turpansa nokkosiin ja sitten luikkii karkuun niiden polttaessa. Sitä täytyy ennemmin ohjata tekemään oikein, kuin huomauttaa virheistä. Herkkäsieluinen ruuna ottaa toki itseensä myös muille osoitetut torut. Tästä voi päätellä että Mörkö on kaikin puolin varsin ongelmaton käsitellä, ja hyväksyy kaikki toimenpiteet. Nopeat liikkeet ja yllättävät äänet saavat sen säpsähtämään, joten rauhallisuus on tärkeää Mörköä käsiteltäessä. Sitä tuskin on kohdeltu vakavasti kaltoin, sillä se nauttii ihmisten seurasta, osaa rentoutua ja on kiinnostunut ympäristöstään. Sillä on tosiaan taipumus ihmetellä kaikkea ja koko ajan. Jos ripustaa harjan roikkumaan narusta, Havukka-ahon ajattelijamme hämmästelee sitä pitkään. Tämä erityisherkkyys on ehkä yksi syy, miksi Mörkö ei ravipiireihin sopinut. Sitä kun ei vain voi pakata autoon ja lähteä menemään.
Mörön raviura jäi lyhyeksi, takanaan lisäksi muutamia monté-lähtöjäkin. Se ei ilmeisesti ollut riittävän lahjakas kummassakaan, eikä voittanut koskaan mitään. Naapurin raviukko on sillä välillä ajanut, ja todennut sen välttäväksi. Ratsuihmiset ovat kuitenkin toista mieltä: vauhti on kova, mutta ilmeisesti ei riittävän kova, että sillä pärjäisi kilpailuissa. Mörkö kuitenkin tykkää vetää kärryjä ja välillä päästellä reippaastikin, ja sillä ajetaankin useita kertoja viikossa. Sen kanssa on myös hyvä opetella valjastusta ja perehtyä ravimaailman alkeisiin. Ratsuna Mörkö on sen sijaan vielä erittäin raaka. Se pysyy tasapainossa, osaa kääntyä, pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Se yrittää kovasti, mutta tuntuu aina sotkeutuvan jaloissaan. Kentällä laukka nousee ympyrällä, ja Mörkö osaa jatkaa sitä myös suoralla uralla, muttei nostaa siinä. Maastossa voidaan mennä pitkillä pätkillä reipasta laukkaa, jonka laatu paranee loppua kohti. Pohjeapujen lisäksi tässä vaiheessa on vielä hyvä käyttää apuna "laukka"-sanaa, jonka Mörkö tunnistaa aika hyvin. Mörön kanssa parasta tekemistä ovat tasapaino- ja voimaharjoitukset, taivuttelu ja venyttely. Niillä rakennetaan hyvä pohja myöhemmälle ratsun uralle. Kentällä ei tarvitse kauaa hinkata, vaan lopettaa siinä vaiheessa kun menee hyvin. Kaikki harjoitukset ovat myös hyvää aivojumppaa pohdiskelijaluonteelle, varsinkin kun niiden annetaan hautua yön yli ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan. Maastoon on hyvä ottaa kaveri henkiseksi tueksi. Ruuna pärjää kyllä yksinkin, mutta on huomattavasti levottomampi ja säpsähtelee. Tähän mennessä se ei ole vielä kertaakaan lähtenyt käsistä, mutta on parempi olla ottamatta turhia riskejä. Heiluvat oksat ja eläinten rapistelu ovat niitä metsän pelottavia juttuja. Autoja tai mopoja se ei pelkää, ja ohitukset menevät hienosti. Mörkö onkin lupaava puskaratsun alku, jonka kanssa on kiva puuhastella.
VIRTUAALIHEVONEN
tekstit 02097, kuva smerikal, lisenssi
tekstit 02097, kuva smerikal, lisenssi
