Cobweb Chronicle
|
Nimi: Cobweb Chronicle, "Lacey" Rotu: englantilainen täysiverinen Säkäkorkeus: 165cm Ikä: 10-vuotias Väri: ruunikonkimo Sukupuoli: tamma Koulutustaso: vaB, 120cm |
Luonne
Lacey on Tamma. Hänen majesteettinsa esittää vaikeasti lähestyttävää ja saattaa kiukutella, jos joku lähestyy toimittamatta asianmukaista kutsukirjettä, mutta sekään ei toisaalta sovi, että jää tyystin vaille huomiota. Hovin täytyy olla koolla! Oikeasti kunhan neitiin tutustuu, pehmeämpikin puoli tulee esiin. Lacey on syntynyt Englannissa ja sille suunniteltiin laukkauraa, mutta kohtalon oikuista se päätyi kuitenkin Suomeen ratsastuskoululle ja sieltä eteenpäin.
Hoidettaessa kuningattarellamme riittää aikaa herkistelyyn. Jos harja on liian kova tai liian pehmeä, tai jokin ei muuten vain miellytä, Lacey kyllä varmasti ilmoittaa siitä kopistelemalla takajaloilla ja näykkimällä ilmaa. Huomauttaminen on paikoillaan, jos kiukuttelu menee liian pitkälle; Lacey kestää sen kyllä, sitä ei ole tehty sokerista vaikka se välillä niin antaakin ymmärtää. Se kuitenkin viihtyy ihmisten seurassa ja tuntuu todellisuudessa pitävän käsittelystä. Entisessä elämässään ratsastuskoululla se oli pikkutyttöjen suosiossa norkoillessaan paijattavana - kyllästyttyään se vain kääntyi poispäin ja alkoi nukkua. Talutettaessa se kulkee useimmiten rauhallisesti perässä, ja antaa kiinni tarhasta, mutta laitumelta ei välttämättä aivan niin helposti. Sitä ei kannata jättää viimeiseksi ulos, silloin se vauhkoontuu ja on joskus jopa loukannutkin itseään. Vedestä Lacey ei oikein pidä, ja sen saaminen vesikarsinaan vaatii välillä työtä. Vesihän kastelee, eikä se ole ollenkaan mukavaa. Satulointi ei tuota sen suurempia ongelmia, satulavyön kiristys on ikävin osuus.
Ratsastettaessa Laceyn omapäisyys tulee parhaiten esiin. Se säpsähtelee pikkujuttuja ja pyrkii tallin suuntaan. Jos sataa, on kylmä, tuulee tai ylipäätään huono sää, sille iskee raittiinilmanmyrkytys jo tallin ovella. Sitten kun tamman saa oikeasti liikkumaan ja keskittymään, kapasiteettia kyllä löytyy. Se osaa kaikenlaisia koulukuvioita, eikä esteilläkään tarvitse kärsiä huonosta menestyksestä. Välillä se voi heittää pienen pukin ja vinkaista, mutta jatkaa kyllä työntekoa ilman sen suurempaa teatteria. Se on joko energinen, joskus kuumentuva, osaava ja herkkä, tai sitten todella laiska ja eteenpäin ajettava. Lacey on kuitenkin mukava ratsastettava sitten, kun sen on ensin saanut yhteistyöhaluiseksi. Välillä se tarjoaa ihan oma-aloitteisesti esimerkiksi laukanvaihtoja tai taivutuksia. Maastossa se sitten kyttää kaikenlaista, eikä välttämättä tahdo mennä eteenpäin. Suositeltavaa on ottaa toinen hevonen henkiseksi tueksi ja tarvittaessa vetoavuksi mukaan. Muiden seurassa kulkee ihan hyvin, mitä nyt välillä säpsyilee.
Muista hevosista Lacey ei juurikaan välitä. Sillä on iso ego ja auktoriteetti, ja aivan varmasti se näyttää muille kaapin paikan. Sen voi tarhata toisten kanssa, kunhan tutustuminen hoidetaan tiukassa valvonnassa ja kunnolla. Lacey ei tule toimeen kaikkien kanssa, ja niille, joita se ei siedä, koittaa vaikeat ajat; tamma voi ihan oikeasti käydä päälle. Ruunien kanssa se selviää paremmin kuin toisten tammojen.
Hoidettaessa kuningattarellamme riittää aikaa herkistelyyn. Jos harja on liian kova tai liian pehmeä, tai jokin ei muuten vain miellytä, Lacey kyllä varmasti ilmoittaa siitä kopistelemalla takajaloilla ja näykkimällä ilmaa. Huomauttaminen on paikoillaan, jos kiukuttelu menee liian pitkälle; Lacey kestää sen kyllä, sitä ei ole tehty sokerista vaikka se välillä niin antaakin ymmärtää. Se kuitenkin viihtyy ihmisten seurassa ja tuntuu todellisuudessa pitävän käsittelystä. Entisessä elämässään ratsastuskoululla se oli pikkutyttöjen suosiossa norkoillessaan paijattavana - kyllästyttyään se vain kääntyi poispäin ja alkoi nukkua. Talutettaessa se kulkee useimmiten rauhallisesti perässä, ja antaa kiinni tarhasta, mutta laitumelta ei välttämättä aivan niin helposti. Sitä ei kannata jättää viimeiseksi ulos, silloin se vauhkoontuu ja on joskus jopa loukannutkin itseään. Vedestä Lacey ei oikein pidä, ja sen saaminen vesikarsinaan vaatii välillä työtä. Vesihän kastelee, eikä se ole ollenkaan mukavaa. Satulointi ei tuota sen suurempia ongelmia, satulavyön kiristys on ikävin osuus.
Ratsastettaessa Laceyn omapäisyys tulee parhaiten esiin. Se säpsähtelee pikkujuttuja ja pyrkii tallin suuntaan. Jos sataa, on kylmä, tuulee tai ylipäätään huono sää, sille iskee raittiinilmanmyrkytys jo tallin ovella. Sitten kun tamman saa oikeasti liikkumaan ja keskittymään, kapasiteettia kyllä löytyy. Se osaa kaikenlaisia koulukuvioita, eikä esteilläkään tarvitse kärsiä huonosta menestyksestä. Välillä se voi heittää pienen pukin ja vinkaista, mutta jatkaa kyllä työntekoa ilman sen suurempaa teatteria. Se on joko energinen, joskus kuumentuva, osaava ja herkkä, tai sitten todella laiska ja eteenpäin ajettava. Lacey on kuitenkin mukava ratsastettava sitten, kun sen on ensin saanut yhteistyöhaluiseksi. Välillä se tarjoaa ihan oma-aloitteisesti esimerkiksi laukanvaihtoja tai taivutuksia. Maastossa se sitten kyttää kaikenlaista, eikä välttämättä tahdo mennä eteenpäin. Suositeltavaa on ottaa toinen hevonen henkiseksi tueksi ja tarvittaessa vetoavuksi mukaan. Muiden seurassa kulkee ihan hyvin, mitä nyt välillä säpsyilee.
Muista hevosista Lacey ei juurikaan välitä. Sillä on iso ego ja auktoriteetti, ja aivan varmasti se näyttää muille kaapin paikan. Sen voi tarhata toisten kanssa, kunhan tutustuminen hoidetaan tiukassa valvonnassa ja kunnolla. Lacey ei tule toimeen kaikkien kanssa, ja niille, joita se ei siedä, koittaa vaikeat ajat; tamma voi ihan oikeasti käydä päälle. Ruunien kanssa se selviää paremmin kuin toisten tammojen.
