Kodonkulma
Vain kuusi karsinaa sisältävä tallirakennus on pienehkö, valoisa ja kompakti. Katosta ehkä roikkuu hämähäkinseittejä ja varsinkin talvisin saattaa nurkissa jokunen pikkujyrsijäkin vilahtaa, mutta ilme on siisti ja tunnelma kotoisa. Karsinoissa on kiinteät ruokakipot, suolakivitelineet sekä vesiastiat. Kuivikkeena käytetään pellettiä. Liukuovissa on naulakot riimuille ja telineet muutamalle loimelle. Vedet täytyy kuitenkin kantaa itse vesikarsinan hanasta, sillä automaattijärjestelmää ei ole hankittu. Vesi tulee omasta kaivosta, joten rehellisesti sanottuna se on jäätävän kylmää, ja lämpiäminen kestää hieman. Kaikki luksus keskittyykin sitten lantalaan ja kuivikevarastoon; niihin nimittäin pääsee sisäkautta, joten huonoista pihakeleistä ei tarvitse kärsiä. Pääoven vieressä taas sijaitsevat varustehuone ja tallitupa. Varustehuoneessa on telineet satuloille ja suitsille, ja jokaisen omassa kaapissa paikka muille tavaroille. Muutama loimikin huoneeseen mahtuu, mutta harvemmin käytössä olevat varusteet, kuten talviloimet, säilytetään vintillä. Tallitupa puolestaan on vakiokävijöiden oma valtakunta. Siellä on pienemmät tavarakaapit, sohva, pöytä ja muutama tuoli. Jääkaappiin saa eväät, talli tarjoaa kahvin- ja vedenkeittimen vapaaseen käyttöön. Tallikämpässä on myös wc ja suihku, sekä keittiön yläpuolella pieni parvi kahdella patjalla varustettuna. Kesäisin tunnelmallisin yöpaikka on kuitenkin pihan luhtiaitan ylisillä, talvisin taas ihanan lämpimän rantasaunan tupa.
Tallimajoituksen vaihtoehtona on vapaan ulkoilun mahdollistava pihatto. Hallin oviaukossa on eristeenä räsymattoja, kuivikkeena samaa hamppupellettiä kuin karsinoissakin. Pihaton sisällä on varustehuone, ruokintavälikkö ja kaksi hoitopaikkaa, jotka saa tarvittaessa muutettua helposti kunnollisiksi karsinoiksi. Juoksevaa vettä rakennuksessa ei valitettavasti ole, joten käyttövesi on haettava tallin puolelta, mikäli räystään alla seisova tynnyrivesi ei sovellu. Pihattotalliin pääsee kulkemaan sekä tarhan kautta että ulkopuolelta, ja kaikki ovet ovat riittävän leveitä, jotta niistä mahtuu kulkemaan myös hevosen kanssa.
Liikutusmahdollisuuksia on moneen lähtöön. Kenttä ja maneesi ovat hyväpohjaisia ja niitä huolletaan säännöllisesti. Kummankin saa varata ja toivoa, ettei kukaan käyttäisi samaa alustaa samaan aikaan, mutta pelkkää privaattikäyttöä ei voi vaatia. Olisi myös suotavaa, ettei sekä kentällä että maneesissa olisi yksityistuntia samaan aikaan. Estekalustoa säilytetään talvisin maneesissa, kesäisin kentän varastossa. Maneesin kyljessä sijaitsee myös halli, jonne majoitetaan traktori, mönkijä, heinäpaalit ja muut isommat roinat. Ehdoton valttikortti ovat maastot. Upeat metsät, joet ja kalliot, niityt, järvet ja pellot tarjoavat elämyksiä ratsukoille, jotka niitä vain jaksavat koluta - jokaiselle löytyy aivan varmasti jotain, mistä pitää! Tallin omassa, joenvarren kallioisessa rannassa ei voi uittaa hevosia (sitä varten on lähdettävä läheiselle järvelle muutaman kilometrin päähän), mutta ihmisiä varten löytyy pakopaikka kaikilla herkuilla; laituri ja puulämmitteinen rantasauna. Kylmempiä vuodenaikoja ajatellen saunarakennuksessa on mukava vilpola, ja jos avanto tuntuu liian hyiseltä ajatukselta, viereinen palju lämpiää kyllä.
Liikutusmahdollisuuksia on moneen lähtöön. Kenttä ja maneesi ovat hyväpohjaisia ja niitä huolletaan säännöllisesti. Kummankin saa varata ja toivoa, ettei kukaan käyttäisi samaa alustaa samaan aikaan, mutta pelkkää privaattikäyttöä ei voi vaatia. Olisi myös suotavaa, ettei sekä kentällä että maneesissa olisi yksityistuntia samaan aikaan. Estekalustoa säilytetään talvisin maneesissa, kesäisin kentän varastossa. Maneesin kyljessä sijaitsee myös halli, jonne majoitetaan traktori, mönkijä, heinäpaalit ja muut isommat roinat. Ehdoton valttikortti ovat maastot. Upeat metsät, joet ja kalliot, niityt, järvet ja pellot tarjoavat elämyksiä ratsukoille, jotka niitä vain jaksavat koluta - jokaiselle löytyy aivan varmasti jotain, mistä pitää! Tallin omassa, joenvarren kallioisessa rannassa ei voi uittaa hevosia (sitä varten on lähdettävä läheiselle järvelle muutaman kilometrin päähän), mutta ihmisiä varten löytyy pakopaikka kaikilla herkuilla; laituri ja puulämmitteinen rantasauna. Kylmempiä vuodenaikoja ajatellen saunarakennuksessa on mukava vilpola, ja jos avanto tuntuu liian hyiseltä ajatukselta, viereinen palju lämpiää kyllä.
- Tallin aamu alkaa kello 6:30. Silloin hevosten aamuruuat kahisevat kippoihin, jonka jälkeen kannattaa ruokkia kissat ja tarvittaessa päästää ne pihalle. Syömisen jälkeen hevoset ulos, loimitus säästä ja yksilöstä riippuen. Useimmiten kaikki ovat pihalla jo ennen seitsemää. Tarhoissa on vapaa heinä, joten erillisiä aamuheiniä ei jaeta. Vesitilanne tarkistetaan, tarvittaessa täydennetään. Pakkasilla letku saattaa olla jäässä, jolloin vedet täytyy valitettavasti kantaa, mutta mönkijä on tässä vaiheessa mukava vehje. Kun ulkona on saatu asiat kuntoon, siivotaan karsinat tallista. Täytetään vesiastiat, laitetaan illan ja seuraavan aamun ruuat valmiiksi hyllyyn odottamaan. Käytävä lakaistaan siistiksi.
- Päivällä tarkistetaan tarhojen vesi- ja heinätilanne, lisätään jos jotain puuttuu. Jos jollekin hevoselle on listattu väkirehuja, ne annetaan.
- Iltatoimet aloitetaan tallin puolella yleensä klo 20 aikaan. Ensin kannattaa ruokkia kissat, jotta se ei unohdu. Tosin kissat kyllä muistuttavat itse, jos tilanne näyttää huolestuttavalta. Jaetaan hevosten ruuat ja yöheinät karsinoihin, hevoset sisään, loimet pois ja valot pois ja talli kiinni.
Tiluksilla partioi ja toimintaa paheksuu kissakaksikko Sibelius ja Snellman - tai ihan vain Sibbe ja Snellu. Oranssinruskea Snellman ja mustankirjava Sibelius ovat häijyistä katseista huolimatta oikein kilttejä ja seurankipeitä kavereita, jotka tapaavat siirtää läsnäolonsa myös sinne, missä sitä ei välttämättä tarvittaisi. Ruokakupit ovat tallikämpässä, ja niiden täyttäminen kuuluu aamu- ja iltatallin tehtäviin. Kesäisin katit viettävät suurimman osan ajasta ulkona, mutta talvipakkasilla pehmeä sohva on paras yöpaikka. Sekä tallin ulko-ovessa että kämpän uksessa on kissanluukku, jotta hiirentappokoneet pääsevät toimiinsa omin avuin, eikä niitä tarvitse iltaisin huudella ympäriinsä.
Asioita:
- Tallin ja aitan avaimet keltaisessa kukkaruukussa.
Aittaan ja halliin käy sama avain.
Traktorin ja mönkijän avaimet keittiön ylälaatikossa
— lumiketjut peräkärryssä hallissa.
Maneesin avaimet pesukarsinan naulakossa, muista palauttaa! - Avatut heinäpaalit aitassa. Jollei ole, hommaa hallista uusi paikalle ennen kuin viimeinen loppuu. Heinäkärry myös aitassa, jollei ole, katso ruokintaväliköstä.
- Maastoilusta:
- järvelle pääsee nopeiten tarhojen ohi vievää peltotietä pitkin.
- joen toisella puolella olevilla pelloilla ei saa ratsastaa, pysy siis tiellä.
- näköala- ja kiipeilymaastot valtatien toisella puolella (pyydä vaikka kuusimetsäläisiä mukaan). - Laitumet tehdään kesäisin tallin takana oleville pelloille.
- Ritva Kinnarin oven taakse saa mennä milloin ja millä asialla tahansa, apua saa aina.
Klaani
|
Hevoset
Talli: lv-r. Tintti (om. Maria Kant) sh-r. Jyke (yp. Aura Koskela) Pihatto: isl-r. Baldur sh-r. Purtsi sh-t. Untamo (om. Lyra Lagus) |
Ihmiset
Aura Koskela Maria Kant Lyra Lagus Ritva Kinnari Helmi-Sofia Korkeakoski Lasse Rautavaara Tommo Valtari |
tekstit VRL-02097