Knækbrød
|
Nimi: Knækbrød, "Kjarni" Rotu: tanskalainen puoliverinen Säkäkorkeus: 173cm Ikä: 15-vuotias Väri: ruunikko, ei merkkejä Sukupuoli: ruuna Koulutustaso: vaB, 120cm |
Luonne
Kjarni on näyttävä, hyvätapainen herrasmies, joka ei sählää tai rieku. Se ei ole kovin seurallinen, eikä viihdy jos ympärillä on paljon ihmisiä. Karsinassa olisikin parasta olla yksi ihminen kerrallaan. Kjarni kyllä tulee luokse ja pitää kovasti pitkistä ja rauhallisista rapsutteluhetkistä ja harjaamisesta, mutta vain omilla ehdoillaan. Joskus se alkaa rapsuttaa ihmistä, muttei vahingossakaan käytä hampaita. Talutettaessa Kjarni kulkee kiltisti vierellä, eikä rynni syömään ilman lupaa, paitsi keväisin se joskus innostuu ja saattaa nyppiä päällä. Isokokoisena Kjarni on joutunut tottumaan kaikennäköisiin ihmisten MacGyver-kikkoihin, joita harjauksessa ja selkäännousussa on käytetty. Se ei hätkähdä jakkaroista, rappusista tai tikapuista kylkeä vasten, eikä sitä haittaa pään takana ja selän yllä viuhuvat kädet. Se tuntuu ajattelevan, että kaikki on jo nähty, kun ratsastaja kiipeää milloin minkäkin korokkeen päältä kyytiin. Satulointi sen sijaan ei kuulu herran suosikkiasioihin, mutta se sietää sen. Satulavyötä kiristettäessä se huiskii hännällään, muttei suutu enempää eikä kaada niitä edellämainittuja hoitajanpidennyksiä. Kuolaimet se ottaa kiltisti.
Ratsuna Kjarni on todella osaava. Se on reipas ja erittäin yritteliäs. Se lähtee aina mielellään töihin, eikä sitä tarvitse ajaa eteenpäin tai patistella tekemään asioita. Sillä on pitkät askeleet ja suuret liikkeet, joten aluksi voi tuntua hankalalta istua kyydissä. Ruuna on hyvin oma-aloitteinen, se tajuaa nopeasti mitä siltä pyydetään, ja jos ei tajua, se tarjoaa itse sitä minkä katsoo parhaaksi. Samaa tehtävää toistettaessa se alkaa nopeasti kulkea kuin automaatti, jolloin etenkin kokematon ratsastaja voi hämääntyä luulemaan, että hyvä suoritus johtuu omasta tekemisestä, vaikka Kjarni se siellä vain toimittaa omiaan. Kilpailuissa sillä on raudanlujat hermot, se ei reagoi ratsastajan jännitykseen eikä ympäröivään vilinään. Hypätäkin Kjarni osaa, vieläpä hyvin, vaikka pyrkii usein kiertämään esteet. Pilotin tuleekin tehdä kaikki valmistelut hevosen puolesta, ja ainoastaan kertoa suunta ja milloin hypätään. Kjarnin kanssa on mahdollista päästä esteilläkin pitkälle, kunhan vain saa pidettyä ruunan mielenkiinnon yllä. Maastossa se tukeutuu ihmiseen, ei kyttäile mitään eikä säiky jos ihminen on rauhallinen. Se tuntuu itsekin nauttivan pitkistä lenkeistä, mentiinpä sitten rauhallisesti tai reippaasti. Rauhallisuudesta huolimatta Kjarnikin osaa mennä kovaa; laukkamaasto ei ole hullumpi ajatus, muutama estekin seassa menee hyvin, kunhan ratsastaja muistaa jälleen olla hereillä. Välillä sillä on liikaakin energiaa, ja esimerkiksi irtojuoksutuksessa se riehuu ihan kunnolla jos sille tuulelle sattuu.
Kjarni peilaa hyvin ihmisen mielialoja. Se on tyytyväinen kun ihminen on tyytyväinen pyrkien aina miellyttämään. Parhaimmillaan se on rankankin liikunnan jälkeen, kun se on suoriutunut hyvin ja sitä kehutaan. Ruoan suhteen Kjarni on hyvin omistushaluinen. Ihmisille se lähinnä luimii ja pyrkii väkisin ruokakupille, toisille hevosille louskuttaa leukojaan ja voi hyökätä päin. Sen voi kuitenkin ihan hyvin pitää samassa tarhassa toisten kanssa, kunhan ruuanjaossa Kjarni saa omansa ensimmäisenä. Laumassa Kjarni on yleensä perusjäsen, arvojärjestyksen viimeisiä. Se ei tappele asemastaan, ja tulee pääasiassa hyvin toimeen muiden kanssa.
Ratsuna Kjarni on todella osaava. Se on reipas ja erittäin yritteliäs. Se lähtee aina mielellään töihin, eikä sitä tarvitse ajaa eteenpäin tai patistella tekemään asioita. Sillä on pitkät askeleet ja suuret liikkeet, joten aluksi voi tuntua hankalalta istua kyydissä. Ruuna on hyvin oma-aloitteinen, se tajuaa nopeasti mitä siltä pyydetään, ja jos ei tajua, se tarjoaa itse sitä minkä katsoo parhaaksi. Samaa tehtävää toistettaessa se alkaa nopeasti kulkea kuin automaatti, jolloin etenkin kokematon ratsastaja voi hämääntyä luulemaan, että hyvä suoritus johtuu omasta tekemisestä, vaikka Kjarni se siellä vain toimittaa omiaan. Kilpailuissa sillä on raudanlujat hermot, se ei reagoi ratsastajan jännitykseen eikä ympäröivään vilinään. Hypätäkin Kjarni osaa, vieläpä hyvin, vaikka pyrkii usein kiertämään esteet. Pilotin tuleekin tehdä kaikki valmistelut hevosen puolesta, ja ainoastaan kertoa suunta ja milloin hypätään. Kjarnin kanssa on mahdollista päästä esteilläkin pitkälle, kunhan vain saa pidettyä ruunan mielenkiinnon yllä. Maastossa se tukeutuu ihmiseen, ei kyttäile mitään eikä säiky jos ihminen on rauhallinen. Se tuntuu itsekin nauttivan pitkistä lenkeistä, mentiinpä sitten rauhallisesti tai reippaasti. Rauhallisuudesta huolimatta Kjarnikin osaa mennä kovaa; laukkamaasto ei ole hullumpi ajatus, muutama estekin seassa menee hyvin, kunhan ratsastaja muistaa jälleen olla hereillä. Välillä sillä on liikaakin energiaa, ja esimerkiksi irtojuoksutuksessa se riehuu ihan kunnolla jos sille tuulelle sattuu.
Kjarni peilaa hyvin ihmisen mielialoja. Se on tyytyväinen kun ihminen on tyytyväinen pyrkien aina miellyttämään. Parhaimmillaan se on rankankin liikunnan jälkeen, kun se on suoriutunut hyvin ja sitä kehutaan. Ruoan suhteen Kjarni on hyvin omistushaluinen. Ihmisille se lähinnä luimii ja pyrkii väkisin ruokakupille, toisille hevosille louskuttaa leukojaan ja voi hyökätä päin. Sen voi kuitenkin ihan hyvin pitää samassa tarhassa toisten kanssa, kunhan ruuanjaossa Kjarni saa omansa ensimmäisenä. Laumassa Kjarni on yleensä perusjäsen, arvojärjestyksen viimeisiä. Se ei tappele asemastaan, ja tulee pääasiassa hyvin toimeen muiden kanssa.
VIRTUAALIHEVONEN
tekstit 02097, kuvat Equusite/Emily Osborne
tekstit 02097, kuvat Equusite/Emily Osborne
