Jyrinä
|
Virallinen nimi: Jyrinä, "Jyke"
Rotu: suomenhevonen Säkäkorkeus: 158cm Syntymäaika: 2009, 13-vuotias Väri: vaaleanpunarautias Sukupuoli: ruuna Koulutustaso: heA, 80cm, ajo Omistaja: Aura Koskela Kotitalli: |
Luonne
On totta, ettei Jyke ollut paikalla, kun ylimääräistä energiaa jaettiin. Se on hitaanlainen ja käynnistyminen vie aikaa, mutta toiselta kantilta ajatellen ei ainakaan tarvitse pelätä, että se säikkyisi tai säheltäisi ylimääräisiä. Jyken voi antaa harjattavaksi oikeastaan kenelle tahansa. Se olla möllöttää paikoillaan kuin tatti - paitsi jos karsinan ovi on jäänyt auki tai kiinnitysköysi turvan ulottuville. Ruuna on turhankin hyvä avaamaan lukkoja ja solmuja, joten siinä asiassa sen kanssa saa olla tarkkana. Eihän se koskaan vaella kauas, mutta tietysti yksinään haahuileva irtohevonen saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, jollei muutoin, niin muiden ruoka-annoksille ainakin. Aluksi Jyke voi tosiaan vaikuttaa mitäänsanomattomalta ja välinpitämättömältä. Se hyväksyy kaikki hoitotoimenpiteet eikä hillu. Joskus se tuntuu suorastaan juurtuneen niille sijoilleen, ja varsinkin lapset ja liian arat pyynnöt otus saattaa jättää kokonaan huomioimatta. Vaarallinen tai ilkeä se ei missään tapauksessa ole. Jyke ei tallo varpaita tai liiskaa ketään seinän väliin; se vain seisoo siinä mihin on sattunut jäämään, eikä väistä. Ainoastaan kavioiden nostaminen tuottaa oikeasti vaikeuksia, sillä ruuna tuskin nostaa koipiaan ainakaan ensimmäisestä pyynnöstä. Sitä saa hyvinkin maanitella, manata, kutitella ja kirota, ja lopulta nyhtää vuohistupsuista ennen kuin mitään tapahtuu, ja sittenkin tiedossa on raskas nojailukilpailu, josta vain henkisesti vahvempi voi selvitä voittajana. Tämä on Jyken oma juttu, jolla se testaa hoitajiensa kanttia. Ajan myötä, kun siihen on tutustunut paremmin, käy kavioiden nostaminenkin helpommaksi ja Jykestä itsestään löytyy seurallisempia puolia. Se pitää pitkistä harjaushetkistä ja kunnon rapsutuksista. Mikään herkkänahkainen se ei ole, eikä kumisuan kanssa tarvitse varoa. Tuttuja hoitajia se kehtaa myös vähän kiusatakin, kuten ratsata taskuja tai tonkia harjakoria. Joskus se yltyy ihan röyhkeäksikin. Talutettaessa vauhti ei päätä huimaa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, ja etenkin keväisin ja kesäisin saattaa olla helpoin ratkaisu kiepauttaa riimunnaru turvan ympäri, ettei jätkä jyrää omine lupineen lähimpään vihreään länttiin. Siitä sitä ei nosta pirukaan.
Ratsastettaessakaan ei saa mitään ilmaiseksi, jos haluaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kaivertaa uraa syvemmäksi. Jykeä on heräteltävä hyvä tovi ja alkuverryttelyyn voi huoletta käyttää melkein tunnin, jotta ruuna pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Se on hieman raskas edestä, voi painaa kädelle, eivätkä jalat aina tahdo nousta niin hyvin kuin olisi suotavaa. Siihen auttavat kuitenkin aika, ympyrät ja temponvaihdokset. Vauhtiin päästyään Jyke on nöyrä ja yritteliäs, ja siltä löytyy sekä liikettä että isompia vaihteita. Se vain testaa, onko ihan pakko, jos ei millään viitsi. Ratsastajalta vaaditaan siis uskoa, että näinkin hitaasta hevosesta on johonkin. Ajoittain tyyppi saattaa ihan innostuakin, jopa vallan laadukkaaseen laukkaan tai vaikka sänkipeltoralliin. Ruunan askeleet ovat isohkot, mutta miellyttävät. Erityisesti käynti on hyvää, matkaavoittavaa, ja siinä keinuisi vaikka iltaan asti. Jyke nauttii aivotyöstä, joita vaihtelevat tehtävät tuovat. Se unohtuu helposti omiin maailmoihinsa, eikä jaksa keskittyä hinkkaamaan yhtä asiaa kovin pitkää aikaa. Myös maapuomit ja kavaletit pitävät osaltaan mielen virkeänä. Esteistäkin Jyke pitää, vaikka kolisteleekin puomeja jonkin verran ennen kuin muistaa taas jalkansa, ja verryttelyn kanssa saa olla tarkkana, ettei ratsu väsy liikaa, eikä energiaa riitä enää varsinaiseen suorittamiseen. Lasten tai aloittelijoiden kuljettimena se toimii mainiosti, kun silloin harvemmin tarvitsee tehdä mitään - riittää, että kulkee eteenpäin puoliksi kuulolla. Maastossa Jyken parhaat puolet tulevat esiin. Se on luotettava ratsu, jonka kanssa voi turvallisin mielin lähteä melkein minne vain, sillä se ei pelkää mitään ja löytää aina takaisin kotiin. Se on myös ajo-opetettu, joten satunnainen kärryttelykään ei ole lainkaan huono ajatus. Talvella kärryt voi vaihtaa rekeen, pulkkaan tai vaikka suksiin, Jyke ei pane pahakseen outojakaan ideoita.
Kaikenkaikkiaan Jyke on siis kiltti, rauhallinen ja osaava, mutta tarvitsee kannustusta ja auktoriteettia tarjotakseen parastaan.
Ratsastettaessakaan ei saa mitään ilmaiseksi, jos haluaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kaivertaa uraa syvemmäksi. Jykeä on heräteltävä hyvä tovi ja alkuverryttelyyn voi huoletta käyttää melkein tunnin, jotta ruuna pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Se on hieman raskas edestä, voi painaa kädelle, eivätkä jalat aina tahdo nousta niin hyvin kuin olisi suotavaa. Siihen auttavat kuitenkin aika, ympyrät ja temponvaihdokset. Vauhtiin päästyään Jyke on nöyrä ja yritteliäs, ja siltä löytyy sekä liikettä että isompia vaihteita. Se vain testaa, onko ihan pakko, jos ei millään viitsi. Ratsastajalta vaaditaan siis uskoa, että näinkin hitaasta hevosesta on johonkin. Ajoittain tyyppi saattaa ihan innostuakin, jopa vallan laadukkaaseen laukkaan tai vaikka sänkipeltoralliin. Ruunan askeleet ovat isohkot, mutta miellyttävät. Erityisesti käynti on hyvää, matkaavoittavaa, ja siinä keinuisi vaikka iltaan asti. Jyke nauttii aivotyöstä, joita vaihtelevat tehtävät tuovat. Se unohtuu helposti omiin maailmoihinsa, eikä jaksa keskittyä hinkkaamaan yhtä asiaa kovin pitkää aikaa. Myös maapuomit ja kavaletit pitävät osaltaan mielen virkeänä. Esteistäkin Jyke pitää, vaikka kolisteleekin puomeja jonkin verran ennen kuin muistaa taas jalkansa, ja verryttelyn kanssa saa olla tarkkana, ettei ratsu väsy liikaa, eikä energiaa riitä enää varsinaiseen suorittamiseen. Lasten tai aloittelijoiden kuljettimena se toimii mainiosti, kun silloin harvemmin tarvitsee tehdä mitään - riittää, että kulkee eteenpäin puoliksi kuulolla. Maastossa Jyken parhaat puolet tulevat esiin. Se on luotettava ratsu, jonka kanssa voi turvallisin mielin lähteä melkein minne vain, sillä se ei pelkää mitään ja löytää aina takaisin kotiin. Se on myös ajo-opetettu, joten satunnainen kärryttelykään ei ole lainkaan huono ajatus. Talvella kärryt voi vaihtaa rekeen, pulkkaan tai vaikka suksiin, Jyke ei pane pahakseen outojakaan ideoita.
Kaikenkaikkiaan Jyke on siis kiltti, rauhallinen ja osaava, mutta tarvitsee kannustusta ja auktoriteettia tarjotakseen parastaan.
|
|
Hoito-ohjeet
|
Suojat ja loimitus
|
Ruokinta
aamu + ilta
|
