Baldur frá Heimströnd
|
Virallinen nimi: Baldur frá Heimströnd, "Baldur"
Rotu: islanninhevonen Säkäkorkeus: 145cm Syntymäaika: 2009, 13-vuotias Väri: ruunikko Sukupuoli: ruuna Koulutustaso: heB, 50cm, ajo Omistaja: Aslaug Kaakkuri Kotitalli: |
Luonne
Kuinka saadaan kotiinsa sulkeutunut nuori hevostyttö takaisin elämänsyrjään kiinni? Eihän siihen taida olla kuin yksi ainoa ratkaisu: hevonen. Näin ajattelivat Aslaugin vanhemmat, kun tyttö ei viikkokausiin käynyt missään, koulua lukuunottamatta. Isän siskon tuttavan kautta löydettiin poni, jota käytiin yhdessä katsomassa. Heti voitiin todeta, että tässä oli sitä jotain. Sitä, mitä tarvittiin yhden elämän pelastamiseksi. Täti lupasi olla apuna, jos tarve tulisi, ja niin islantilainen ruuna otettiin ylläpitoon.
Skandinaavisten muinaistarujen kokoelmassa, Eddassa, Baldur tunnetaan viattomuuden, kauneuden, ilon, puhtauden, auringon ja rauhan jumalana. Juuri sellainen poni onkin: itse rauhallisuus, jonka voi antaa käsiteltäväksi kenelle tahansa.
Hoidettaessa ruunaa ei tarvitse köyttää kiinni tai teljetä karsinaan, vaan se pysyy paikoillaan kuin tatti, nauttien harjaamisesta. Se viihtyy ihmisten seurassa, eikä sillä ei tunnu koskaan olevan kiirettä pois. Mikään pystyynkuollut se ei silti ole, vaan tarkkailee ympäristöään ja on (joskus hieman liiankin) kiinnostunut hoitajan tekemisistä. Aina niin hyväntuulinen poni maistelee mielellään harjoja, hamuilee huppua tai seurustelee naapurin kanssa. Varsinaisia ongelmakohtia ei oikeastaan ole. Ainoastaan satulavyön kiristys saattaa aiheuttaa hännän huiskintaa, mutta sen radikaalimpia vastalauseita ruuna ei esitä. Kuten sanottu, harjaamisesta islantilainen pitää kovasti, eikä mistään kevyestä kutittelusta, vaan kunnon kampaamisesta. Karvan määrä ja ahkera piehtarointi takaavatkin ponille päivittäin pitkän onnenhetken. Puhdas se siis harvoin on, joten harjaamiseen on syytä varata aikaa.
Baldur on hyvin miellyttämisenhaluinen, mukautuu hienosti joka tilanteeseen, ja lukee ihmistä mitä suurimmalla tarkkuudella. Aran ihmisen seurassa se on varma ja vakaa kuin kallio, eikä varmasti jätä käsittelijäänsä pulaan. Kokeneemman kanssa se taas voi yrittää ottaa itselleen pieniä erivapauksia, kuten maistiaiset heinäpaalista tai koivunoksasta. Ruunaa ei kuitenkaan pahemmin tarvitse komentaa, vaan useimmiten pelkkä huomautus riittää. Onhan se toki oppinut hieman liian hyvään, ja osaa käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Mutta kuka nyt tuota viatonta katsetta voisi vastustaa?
Ruuna on varsin mukautuvainen, eikä pahoita mieltään, vaikka rutiineista poikettaisiin. Sen kanssa voi yhtä lailla lähteä rauhalliselle maastoköpöttelylle kuin villille peltorallillekin, sille sopii kaikki, aina. Jos ihminen on rauhallinen, poni on sitä myös, mutta innostus tarttuu, ja pian saattaa olla sähikäinen pidäteltävänä! Sillä pääsee yllättävän kovaa, jos (tai kun) tarve vaatii. Koskaan se ei kuitenkaan villiinny niin, ettei olisi lainkaan kuulolla. Joskus, oikein pirteänä päivänä, takkutukka saattaa kyseenalaistaa jarruja, mutta taipuu kyllä ratsastajansa tahtoon ilman suurta vääntöä. Viisikäyntisenä Baldur taitaa tavallisten käynnin, ravin ja laukan lisäksi myös töltin ja passin. Ravi on hyvin passitahtinen ja jopa vaikea saada kaksitahtiseksi. Kaikkein mieluisin askellaji ponille itselleen on kuitenkin töltti, jolla taittuu taival jos toinenkin aivan huomaamatta.
Kentällä Baldur on hieman laiskahko, eikä välttämättä aluksi osoita suurta kiinnostusta kolmikaarista kiemurauraa tai pohkeenväistöä kohtaan. Kunnollisen verryttelyn jälkeen sekä motivaatiota että omaa moottoria alkaa löytyä, ja poni kyllä taipuu oikein mukavastikin, ollen myös kevyt ratsastaa. Se osaa helpon B:n asioita ja hyppää ratana noin 50cm, yksittäisenä vajaata metriä. Esteistä ruuna innostuu enemmän, vaikkei täysin tyylipuhtaita suorituksia joka kerta esitäkään. Pääasia kuitenkin on, että kaikilla on hauskaa! Sillä on myös ajettu jonkin verran, joten kun tarvitaan vaihtelua, kärryttely ei ole ollenkaan huono ajatus. Poni toimii niin seurassa kuin yksinkin, ollen hyvä tukipilari epävarmoille kavereille.
Jos ihmisen ilo tarttuukin poniin, samoin myös ponin ilo tarttuu ihmiseen. Baldurin tunnetilat on helppo tunnistaa, ja tällä aurinkoisella ponilla on mystinen taito piristää kaikkia ympärillään. Onhan se myös kaunis katsella.
Skandinaavisten muinaistarujen kokoelmassa, Eddassa, Baldur tunnetaan viattomuuden, kauneuden, ilon, puhtauden, auringon ja rauhan jumalana. Juuri sellainen poni onkin: itse rauhallisuus, jonka voi antaa käsiteltäväksi kenelle tahansa.
Hoidettaessa ruunaa ei tarvitse köyttää kiinni tai teljetä karsinaan, vaan se pysyy paikoillaan kuin tatti, nauttien harjaamisesta. Se viihtyy ihmisten seurassa, eikä sillä ei tunnu koskaan olevan kiirettä pois. Mikään pystyynkuollut se ei silti ole, vaan tarkkailee ympäristöään ja on (joskus hieman liiankin) kiinnostunut hoitajan tekemisistä. Aina niin hyväntuulinen poni maistelee mielellään harjoja, hamuilee huppua tai seurustelee naapurin kanssa. Varsinaisia ongelmakohtia ei oikeastaan ole. Ainoastaan satulavyön kiristys saattaa aiheuttaa hännän huiskintaa, mutta sen radikaalimpia vastalauseita ruuna ei esitä. Kuten sanottu, harjaamisesta islantilainen pitää kovasti, eikä mistään kevyestä kutittelusta, vaan kunnon kampaamisesta. Karvan määrä ja ahkera piehtarointi takaavatkin ponille päivittäin pitkän onnenhetken. Puhdas se siis harvoin on, joten harjaamiseen on syytä varata aikaa.
Baldur on hyvin miellyttämisenhaluinen, mukautuu hienosti joka tilanteeseen, ja lukee ihmistä mitä suurimmalla tarkkuudella. Aran ihmisen seurassa se on varma ja vakaa kuin kallio, eikä varmasti jätä käsittelijäänsä pulaan. Kokeneemman kanssa se taas voi yrittää ottaa itselleen pieniä erivapauksia, kuten maistiaiset heinäpaalista tai koivunoksasta. Ruunaa ei kuitenkaan pahemmin tarvitse komentaa, vaan useimmiten pelkkä huomautus riittää. Onhan se toki oppinut hieman liian hyvään, ja osaa käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Mutta kuka nyt tuota viatonta katsetta voisi vastustaa?
Ruuna on varsin mukautuvainen, eikä pahoita mieltään, vaikka rutiineista poikettaisiin. Sen kanssa voi yhtä lailla lähteä rauhalliselle maastoköpöttelylle kuin villille peltorallillekin, sille sopii kaikki, aina. Jos ihminen on rauhallinen, poni on sitä myös, mutta innostus tarttuu, ja pian saattaa olla sähikäinen pidäteltävänä! Sillä pääsee yllättävän kovaa, jos (tai kun) tarve vaatii. Koskaan se ei kuitenkaan villiinny niin, ettei olisi lainkaan kuulolla. Joskus, oikein pirteänä päivänä, takkutukka saattaa kyseenalaistaa jarruja, mutta taipuu kyllä ratsastajansa tahtoon ilman suurta vääntöä. Viisikäyntisenä Baldur taitaa tavallisten käynnin, ravin ja laukan lisäksi myös töltin ja passin. Ravi on hyvin passitahtinen ja jopa vaikea saada kaksitahtiseksi. Kaikkein mieluisin askellaji ponille itselleen on kuitenkin töltti, jolla taittuu taival jos toinenkin aivan huomaamatta.
Kentällä Baldur on hieman laiskahko, eikä välttämättä aluksi osoita suurta kiinnostusta kolmikaarista kiemurauraa tai pohkeenväistöä kohtaan. Kunnollisen verryttelyn jälkeen sekä motivaatiota että omaa moottoria alkaa löytyä, ja poni kyllä taipuu oikein mukavastikin, ollen myös kevyt ratsastaa. Se osaa helpon B:n asioita ja hyppää ratana noin 50cm, yksittäisenä vajaata metriä. Esteistä ruuna innostuu enemmän, vaikkei täysin tyylipuhtaita suorituksia joka kerta esitäkään. Pääasia kuitenkin on, että kaikilla on hauskaa! Sillä on myös ajettu jonkin verran, joten kun tarvitaan vaihtelua, kärryttely ei ole ollenkaan huono ajatus. Poni toimii niin seurassa kuin yksinkin, ollen hyvä tukipilari epävarmoille kavereille.
Jos ihmisen ilo tarttuukin poniin, samoin myös ponin ilo tarttuu ihmiseen. Baldurin tunnetilat on helppo tunnistaa, ja tällä aurinkoisella ponilla on mystinen taito piristää kaikkia ympärillään. Onhan se myös kaunis katsella.
|
|
Hoito-ohjeet
|
Suojat ja loimitus
|
Ruokinta
aamu + ilta
|
