|
Skade Aslaug Kaakkuri
|
Taustatietoa
Mitä tapahtui, kun Tommi Kaakkuri, 27-vuotias Turun yliopiston ilmastotutkija, lähetettiin työmatkalle kauas Norjan pohjoisosiin Kieruan kuntaan? Rakkaus tapahtui: pienelle saarelle asetuttuaan sääaseman hoitaja rakastui. Edda Dahl oli kalastajapariskunnan tytär, jonka perheeltä Tommi sai korvaamatonta apua päivittäisissä asioinneissa kielimuurien käydessä ylitsepääsemättömiksi - kveenin kieltä kun oli mahdollista ymmärtää edes osittain. Niin työmatkasta tuli Elämä. Neljä vuotta seurustelun ja naimisiinmenon jälkeen alkoi toinen elämä, kun pari sai ensimmäisen ja ainoan lapsensa.
Skade Aslaug Kaakkuri, 15-vuotias vuonojen kasvatti, yhtä aikaa norjalainen, suomalainen, saamelainen sekä kveeni. Tyttö lähti Pohjoisesta, mutta Pohjoinen ei lähde tytöstä: silmissä viiltävät lumi ja jää, sydämessä loimuavat revontulet. Aslaug on syntynyt Kieruan saaristossa Pohjois-Norjassa. Äiti on se kalastajaperheen tytär, johon turkulaissyntyinen ilmastontutkija-isä työmatkallaan rakastui. Perhe asui tutussa kotikylässä tyttären elämän ensimmäiset 12 vuotta. Aslaug sai kulkea pitkin vuonoja ja vuoria, mennä ja tulla miten halusi.
Muutto Suomeen toi eteen uudenlaisen elämän, jonka myötä Aslaug muuttui hieman vaisuksi, vaikka pääasiassa onkin edelleen oma hyväntuulinen itsensä. Hän on se, joka auttaa ujommat kaverit keskustelun alkuun, ja tervehtii jokaista tallilla kävijää, olipa tämä tuttu tai tuntematon. Vain 153-senttisellä Aslaugilla on vaaleat hiukset ja sammalenvihreät silmät. Pukeutumisessaan hän suosii tummia tai maanläheisiä värejä, villapaitoja ja huppareita.
Ratsastuksen hienouksista tyttö ei paljon tiedä, mutta hevosista hän pitää. Kieruassa hänellä oli tapana samoilla jyrkkiä rinteitä ja kivisiä rantoja naapurin ponien selässä. Olipa ratsulla satula tai ei, Aslaug pysyy varmasti kyydissä, vauhdista riippumatta, ja maastoilu onkin eniten tytön mieleen.
Ylläpitoponi Baldur hankittiin, kun oli saatava edes jonkinlainen ote elämästä. Isän sisko, hevosihmisiä hänkin, auttoi vanhempia sopivan ponin ja tallipaikan etsinnässä. Baldur oli ainoa, jota käytiin edes katsomassa, mutta se riitti: Aslaugista tuli islantilaisen ruunan melkein-omistaja. Takkutukan kanssa on hyvä opetella hevosenomistajan arkea Tiina-tädin ollessa tärkeänä tukena, jos paha päivä iskee.
Skade Aslaug Kaakkuri, 15-vuotias vuonojen kasvatti, yhtä aikaa norjalainen, suomalainen, saamelainen sekä kveeni. Tyttö lähti Pohjoisesta, mutta Pohjoinen ei lähde tytöstä: silmissä viiltävät lumi ja jää, sydämessä loimuavat revontulet. Aslaug on syntynyt Kieruan saaristossa Pohjois-Norjassa. Äiti on se kalastajaperheen tytär, johon turkulaissyntyinen ilmastontutkija-isä työmatkallaan rakastui. Perhe asui tutussa kotikylässä tyttären elämän ensimmäiset 12 vuotta. Aslaug sai kulkea pitkin vuonoja ja vuoria, mennä ja tulla miten halusi.
Muutto Suomeen toi eteen uudenlaisen elämän, jonka myötä Aslaug muuttui hieman vaisuksi, vaikka pääasiassa onkin edelleen oma hyväntuulinen itsensä. Hän on se, joka auttaa ujommat kaverit keskustelun alkuun, ja tervehtii jokaista tallilla kävijää, olipa tämä tuttu tai tuntematon. Vain 153-senttisellä Aslaugilla on vaaleat hiukset ja sammalenvihreät silmät. Pukeutumisessaan hän suosii tummia tai maanläheisiä värejä, villapaitoja ja huppareita.
Ratsastuksen hienouksista tyttö ei paljon tiedä, mutta hevosista hän pitää. Kieruassa hänellä oli tapana samoilla jyrkkiä rinteitä ja kivisiä rantoja naapurin ponien selässä. Olipa ratsulla satula tai ei, Aslaug pysyy varmasti kyydissä, vauhdista riippumatta, ja maastoilu onkin eniten tytön mieleen.
Ylläpitoponi Baldur hankittiin, kun oli saatava edes jonkinlainen ote elämästä. Isän sisko, hevosihmisiä hänkin, auttoi vanhempia sopivan ponin ja tallipaikan etsinnässä. Baldur oli ainoa, jota käytiin edes katsomassa, mutta se riitti: Aslaugista tuli islantilaisen ruunan melkein-omistaja. Takkutukan kanssa on hyvä opetella hevosenomistajan arkea Tiina-tädin ollessa tärkeänä tukena, jos paha päivä iskee.
VIRTUAALIHENKILÖ
tekstit VRL-02097, kuva CC0
tekstit VRL-02097, kuva CC0
